Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.
Mikä meitä masentaa
Maailma on masentava paikka, jossa iloa on vähän.
On aamu. Luen lehden. Kotimaan sivuilla meuhkataan urheilusta, ulkomaan sivuilla kerrotaan, kuinka vankeja on kidutettu Bagdadissa. Yhdysvaltain ulkopuolella öljyä valuu Meksikonlahteen 800 000 litran vuorokausivauhdilla.
Suunnittelen Avaan Hesarin – ei olisi pitänyt –ryhmän perustamista. Kahvikin on loppu.
Muistan lukuiset kerrat, joina olen esitelmöinyt poliittisesta vastuusta ja ihmisten mahdollisuuksista toimia. ”Se on meidän kaikkien mahdollisuutemme ja velvollisuutemme”, muistan sanoneeni.
Mutta entä jos ei jaksa? Usein kuulee sanottavan, kuinka ihmiset haluaisivat tehdä asioille jotain, mutta eivät usko siihen pystyvänsä. Voimattomuus on tämän vuosikymmenen tunne.
Suuret poliittiset kansanrintamat ovat menneisyyttä – ainakin lännessä – ja useimmat muut poliittiset kamppailut on halattu kuoliaaksi – tai hiljennetty liittämällä ne terroristipelkoon.
Globalisaatiokriittinen liike kitui kuoliaaksi uuden Yhdysvaltain maailmansodan myötä. Ympäristöliike on muuttunut vihreäksi puolueeksi. Anarkistitkin nujakoivat lähinnä sähköpostilistoilla.
Missä ovat suomalaiset vastarintaliikkeet? Missä on ihmisten oikeudenmukaisuuden tunteesta syntyvä taisteluhenki?
Ja kun näihin edellisiin kysymyksiin on vastattava yksinkertaisella ei-oolla, on hyvä miettiä asiantilan syytä.
Olisiko mahdollista, että yhteiskuntamme tuottaa tätä väsymystä? Toisille on kätevää kun kansalaiset ovat hiljaisia lampaita, jotka eivät kyseenalaista tai edes usko omiin voimiinsa.
Entä masennus, tämä yhteisöidemme sitkein tauti? Kuinka moni ystävistäsi käy terapiassa tai syö mielialalääkkeitä? Jos vastaus on suurin osa, voiko enää olla kyse yksittäisten yksilöiden yksittäisistä sairauksista?
Minua on pohdituttanut ennen kaikkea seuraava kysymys: Patologisoimmeko me poliittisen voimattomuuden?
Entä jos masennuksessa on kysymys seuraavasta. Kun ihminen ei kykene pakenemaan ulospäin, hän kääntyy sisäänpäin. Kun ihmisellä ei ole enää mahdollisuutta toimia hän jää makaamaan paikalleen.
Kirjoitan tätä epäröiden, tietämättä täysin näiden kahden asiantilan todellista yhteyttä. Miten voisinkaan tietää, kun ihmismieli on nykyään täysin lääkäreiden hallussa aivan kuten politiikkakin on yhtiöiden asiantuntijoiden näpeissä.
Kumpaankaan - mielentilaamme tai politiikkaan - me emme voi paljoa vaikuttaa. Ovatko mielemme enää meidän? Ovatko kätemme enää toimintaan tarkoitetut?
Poliittiselle toimijuudelle on jätetty vain vähän tilaa. Ja elämämme on byrokratisoitu, ja poissa hallustamme.
Kansalaiset kuulkaa. Meiltä on viety kaikki. Ja tänä aamuna minua väsyttää niin, etten tiedä, mitä asialle olisi tehtävä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Vai voisikohan olla vaan niin ettei ihmiset ole niin tyhmiä kuin sinä?
Ihmisillä on liikaa aikaa miettiä omaa surkeuttaan. Ennen muinoin kun piti tehdä duunia pysyäkseen elossa, ei ollut aikaa olla masentunut.
Että oikein lueskelit lehteä ja masennuit....No jonkun toisen on mentävä töihin aamulla, tienaamaan valtiolle verorahaa jotta sinä ja työttömyyskorvauksilla ja sossun tuilla elävät kaverisi voisitte meiskata homokulkueissa ym "tärkeissä" tapahtumissa ja sunnitella vastarintaryhmiä kaikelle mahdolliselle, sekä iltaisin miettiä syntyjä syviä viini- tai olutpullon ääressä, oikeissa töissähän teistä ei käy yksikään......
Masennuskin katoaa kun joutuu miettimään oikeasti millä itsensä elättää, suosittelen sitä sinulle lämpimästi, mutta onko sinusta siihen ?
Asun maalla ja yksikään tuntemani ihminen ei käy ammattiauttajalla. Kaupunki elämisen autuus tulee ihmisillä esiin parhaiten mielenterveysongelmina. Luonnosta ja luonnollisesta on erkaannuuttu ja vieraannuttu. Vihreät ja ekoterroristit kyllä yrittävät kovasti saada meitä vähäisiä maalaisia, täysijärkisiä ja terveitä muuttamaan sinne ydin taajamiin, jossa on niin kivaa ja luonnollista asua...
Maaseudulla kuulemma possutkin voi pahoin! Uskokoon ken tahtoo.
Asun kaupungissa eikä yksikään tuntemani ihminen käy ammattiauttajalla tai syö mielialalääkkeitä. Tuntemani ihmiset harrastavat juoksemista, kuntosalia, golfia, pyöräilyä, purjehdusta jne. Liikunnasta saa mielihyvän eikä tarvitse kärvistellä kaikkien maailman ongelmien kanssa.
ja tunnen lukuisia ihmisiä, jotka ovat käyttäneet tai käyttävät mielenterveyspalveluita. Tunnen niitäkin, joiden soisi käyttävän, jotta meillä kaikilla olisi parempi elää. Etenkin maaseudulla mielenterveysongelmat ovat tabu, joista ei todellakaan huudella kylillä, vaikka niistä olisi terveellistä olla kaikkien tietoinen. Sinäkin, hyvä mastodontti, tunnet taatusti pari mielenterveyspotilasta. He vain eivät ole niin tyhmiä, että kertoisivat vaivastaan sinulle, koska tietävät miten reagoisit.
Jollekin asuinympäristöksi sopii paremmin maaseutu, toisille kaupunki. Ongelma on lähinnä siinä, että nyky-yhteiskunnassa niin harva saa siitäkään itse määrätä.
ja tunnen lukuisia ihmisiä, jotka ovat käyttäneet tai käyttävät mielenterveyspalveluita. Tunnen niitäkin, joiden soisi käyttävän, jotta meillä kaikilla olisi parempi elää. Etenkin maaseudulla mielenterveysongelmat ovat tabu, joista ei todellakaan huudella kylillä, vaikka niistä olisi terveellistä olla kaikkien tietoinen. Sinäkin, hyvä mastodontti, tunnet taatusti pari mielenterveyspotilasta. He vain eivät ole niin tyhmiä, että kertoisivat vaivastaan sinulle, koska tietävät miten reagoisit.
Jollekin asuinympäristöksi sopii paremmin maaseutu, toisille kaupunki. Ongelma on lähinnä siinä, että nyky-yhteiskunnassa niin harva saa siitäkään itse määrätä.
En aina ole Akuliinan kanssa asioista lähellekään samaa mieltä, mutta tässä kohtaa allekirjoitan täysin. Suomessa kun on aina pyritty halaamaan kaikki establishmenttia uhkaava liikehdintä kuoliaaksi imuttamalla se osaksi systeemiä tukiaisineen päivineen, ja lopputuloshan on sitten tämä meidän kaikkien tuntema kuohittu kansalaisyhteiskunnan irvikuva...
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Mielestäni masennuksen syy on materialistinen maailmankuva ja sen ympärille rakennettu yhteiskunta, jossa yksilön tehtävänä on vuoroin tuotanto ja vuoroin kulutus. Älä anna väsymykselle sijaa, vaan hymähdä koko hölmöydelle ja jatkaa omaa tietäsi.
Tässä lahjottujen ja kuohittujen politiikkojen maassa yhteiskunnallinen vaikuttaminen jää monesti tälle verkkohuutelun tasolle. Ja täällä vallitsee hiekkalaatikkoleikin säännöt. Esimerkiksi vaikkapa nämä tavarataivaan apostolien huudot : sinä olet tyhmä, sinä olet lesbo, sinä olet ruma....
Toivottavasti sinä Akuliina jaksat jatkaa arvokasta työtäsi näiden elämästä vieraantuneiden, pahoinvoivien möläyttelijöiden pieruista huolimatta.
"On aamu. Luen lehden. Kahvikin on loppu. Meiltä on viety kaikki. Ja tänä aamuna minua väsyttää --"
Kyllä toisinajattelijakin saa vapaapäivän pitää, minun käsittääkseni ainakin! Käytä muutama minuutti listataksesi asioita, jotka tässä yhteiskunnassa ovat hyvin, niin epäortodoksista kuin se ammattikapinallisissa piireissä onkin.
Heittäydy hetkeksi valtavirtaan ja anna sen viedä! Katso lätkää, kuuntele iskelmiä, heitä läppää chatissa ja shoppaa vaikka virtuaalisesti. Ihastele kaunista kevättä, katsele eri suuntiin kuin yleensä. Bongaa vaikka autojen rekisteritunnuksia ja moottoripyöriä, lintuja ja kasveja unohtamatta!
Tämän tauon jälkeen olet entistä energisempi käymään kapitalismin, ydinvoiman, harvainvallan, hallitusherrojen, ympäristörikollisten ynnä muun turmeluksen kimppuun.
Niin kauan kun suomalaiset saavat jokapäiväisen kaljansa/viinansa, niin ei synnyt mitään vastarintaa, kansa dokaa ittensä tyytyväiseksi.
Jees, hyvä juttu Akuliina. Muutenkin olen ilolla seurannut edesottamuksiasi. Psykologina täytyy korjata, että mielenne ovat lääkärien lisäksi myös meidän hallussamme, hähää.
Masentuneisuus sinänsä laskee aktivaatiotasoa ja voi synnyttää noidankehän, jossa alentunut aktivaatio saa aikaan saavutusten ja onnistumisen kokemusten vähenemistä, mikä entisestään masentaa. Mutta ilmiö toimii myös toiseen suuntaan, eli jos ei koe voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä riittävästi eikä pysty muodostamaan koherenttia kuvaa itseensä vaikuttavien asioiden voimasuhteista (EU, kuntapäättäjät ym.), seurauksena voi olla tämän voimattomuuden ja turhautumisen tunteen internalisoituminen ja yleistyminen koskemaan myös koko muuta itseä. Sosiologit varmaan kuvaisivat tämän anomian kautta tapahtuvaksi.
Jokaiseen tunteeseen sisältyy toimintayllyke (action tendency), ja turhautumisen & aggression kohdalla yllyke on aina ulospäin. Olet mielestäni tasan oikeassa siinä, että jos tämän yllykkeen mukaisesti ei voi toimia, tai sen itse mielessään suppressoi esim. vallitsevan asenneilmaston mukaisesti pois asialistalta, voi se herättää pitemmän päälle kasautuvaa turhautumista ja edelleen voimattomuutta ym. Leslie Greenberg -niminen psykoterapiateoreetikko voisi käyttää tästä termiä "lingering resentment" eli viivästetty tai kasautuva suuttumus. Kasautuvaan suuttumukseen yleensä liittyy liipasinherkkyyden lisääntyminen ja raivoaminen pienistäkin jutuista, mutta jostain syystä tätä raivoamista ei tosiaan nähdä kuin keskustelufoorumeissa tätä nykyä.
Jos telkkarissa ei näytettäisi urheilua, ja netti ja viinakaupat pistettäisiin kiinni, voisi olla että jo viikon päästä nähtäisiin liikettä barrikaadeilla.
Hyvää työtä ja innolla jatkoa odotellen
yours truly
Vanhasta kiinni pitävät eivät ole ennenkään huomanneet mistä uudet ilmiöt tulevat. Lehdistö, tv ja viihdeteollisuus pitivät kotitietokoneita ja internetiä harmittomina lieveilmiöinä, kunnes kaikki oli liian myöhäistä. Se olisi ollut kaikille edellä mainituille mahdollisuus.
Tälläkin hetkellä on ilmiöitä, joita pidetään friikkien puuhasteluna. Jonakin päivänä niiden merkitys on vaan hyväksyttävä, vaikka kukaan ei ole käynyt marssimassa kadulla banderollien kanssa.
Aiheesta puhut, etkä ole tuntemuksinesi yksin.
Lienee niin, että jos ajattelukyky liikkuu sillä tasolla, että miettii, millaiset kevytmetallivanteet autoonsa hankkisi, elämä vaikuttaa helpommalta. Onko se enemmän kokemisen arvoista, helpompaa ja parempaa, mene ja tiedä.
Mediatodellisuus - se hesari sun muut - keskittyvät nimenomaan vaihtohdottomuuden esittelyyn. Eipä ihme, jos ihminen alkaa siihen uskoa. Esimerkiksi Olli Rehnin eilinen pääkirjoitussivun vetäisy siirtyi jo puhtaan huumorin puolelle kaikkine "raskaine välttämättömyyksineen". Aiheesta huomioita vaikka täältä:
http://www.poikkinainen.com/2010/05/hukassa-jarki-ja-eurooppa-osa-i.html
Ja samalta kirjoittajalta pohdiskelua siitä, mistä on kyse ja mitä voi tehdä:
http://www.poikkinainen.com/2010/05/paaoman-diktatuuri.html
Koko maailman mittakaavaan on hankalaa vaikuttaa suoraan. Suomen mittakaavassa voi tehdä jotain. Ja silloin pitää kysyä, missä ja kenellä valta on, ja millä perusteilla? Sitten, missä sen pitäisi olla. Poikkinaisen näkemykset siitä, että kansallisen tason demokratia on (tässä vaiheessa) pakko pelastaa, jotta olisi edes jonkinlaista demokratiaa, on helppo allekirjoittaa. Utopia EU-tason demokratiasta on satu keisarin uusista vaatteista. Siihen on kiva uskoa, mutta tulee höpläytetyksi pahan kerran.
Kun asioita saa parempaan suuntaa omilla nurkilla, on mahdollista oikaista niitä muuallakin. Globaali keinottelutalous on vienyt demokraattisen vaikutusmahdollisuudet Suomessa, mutta se vie ne myös kehitysmaissa. Suomessa ne on mahdollista palauttaa irtautumalla EU:sta, sen jälkeen voi auttaa muita.
"mutta jostain syystä tätä raivoamista ei tosiaan nähdä kuin keskustelufoorumeissa tätä nykyä."
Erittäin hyvä kommentti tuo. Väitän, että kynnys on liian korkealla siedettävän elintason takia. Niin kauan kuin vankilassaistuminen ja rikosrekisterin kartuttaminen on ikävämpää touhua kuin vapaalla jalalla heiluminen, paineet puretaan keskustelufoorumilla. Mitä vähemmän menetettävää, sitä matalampi kynnys toimia.
Mielenkiintoisia näkemyksiä ihmismielen toiminnasta ja ongelmien hoitamisesta esiintyy tässä ketjussa. Joudun vyöryttämään vähän tutkimustietoa, sori vaan...
Psyykkinen sairastavuus on Suomessa yleisintä syrjäseuduilla, eritoten Itä-Suomessa. Luontokontakti ja yleinen aktiivisuus ovat todella mielenterveyttä suojaavia tekijöitä, mutta ne eivät yksinään riitä. Siis liikunnan ja psyykkisen hyvinvoinnin välillä on yhteys, mutta se ei tarkoita sitä että masentunut ihminen paranisi muuttamalla maalle tai aloittamalla lenkkeilyn. Eikä hän parane pelkällä terapiallakaan, mutta näiden yhdistelmällä alkaa olla jo vaikutusta. Edelleenkin täytyy korostaa, ettei ulkoa annettu ratkaisukeskeinen toiminta yleensä auta juuri ketään, vaan hyvinvointi lähtee subjektiivisesta kokemuksesta itsestä ja suhteesta läheisiin & ympäristöön.
Olisi hienoa jos masennuksen kaltainen äärimmäisen kompleksinen tila voitaisiin ratkaista yksittäisellä ratkaisulla, kuten liikunnalla tai psyykenlääkkeellä. Mutta kun ei voi.
Akuliina sieltä päiväpeiton alta masista pitämästä! Hae kahvia vaikka naapurin hipiltä ja vetele naamaas, että piristyt ja pääset taas barrikadeille! Maailma on mätä, mut tää on tätä...
Hyvä kirjoitus ja ihan aiheesta.
Minä tunnustaudun myös toisinajattelijaksi ja pidän Akuliinan kirjoituksista, joita kohtaan olen huomannut usein ihmisten hyökkäävän aika voimakkaasti.
Heistä suurin osa mielestäni ajattelee putkimaisesti ja elävät totutussa muotissa. He ovat "normaali" ihmisiä. Jos tästä "normaalista ajattelusta" poikkeaa ja esittää kritiikkiä varsinkin aiheista joista ei oikein mielellään puhuta tai ei "saisi" puhua vaikka nyt tässä ilmennyt psyykelääkkeiden syönti (joka usein salataan), niin on kimppuun hyökkääjiä riittää. Tai jos sanoo, että monet viime aikojen uutiset ovat masentavia, niin miksi siitäkään ei oikein saisi puhua tai vaikka tuntea uutisista masennusta tai kokea uutiset masentaviksi.
Hassua touhua, mutta onneksi meitä toisinajattelijoitakin on. Mutta jos ajattelee toisin näistä "perusnormeista", niin monen mielestä on homo, lesbo, hippi, punkkari, pummi, joutilas, yhteiskuntakelvoton yms. Minua ei haittaa. Voin olla vaikka näitä kaikkia luettelemiani ja vähän muutakin.
Silti on hyvä, että Akuliinan jutut herättävät keskustelua ja ehkä jonkun silmät ja katsantokanta vähän laajenee. Ja saahan Akuliina myös positiivista palautetta.
Terveisin vapaaehtoisesti epänormaali ihminen. Vai mikä minä olen? Antaa tulla vaan.
Kaikkien tuntema anarkisti Jeesus Nasaretilainen puhui 2000 vuotta sitten paremman maailman puolesta, mutta jo 33-vuotiaana hän oli valmis syvästi masentuneena hakeutumaan teloitettavaksi.
"Missä ovat suomalaiset vastarintaliikkeet? Missä on ihmisten oikeudenmukaisuuden tunteesta syntyvä taisteluhenki?"
Kyllä esimerkiksi nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvien vastarintaliike kasvaa kokoajan ja voi hyvin, mutta tätä et ilmeisesti tarkoittanut?
"Poliittiselle toimijuudelle on jätetty vain vähän tilaa. Ja elämämme on byrokratisoitu, ja poissa hallustamme."
Kyllä ja lisäksi konsensuspolitiikasta poikkeavat leimataan populisteiksi, rasisteiksi, maalaisjunteiksi jne. Miksiköhän Suomeen mahtuu aina vaan yksi totuus kerralla?
"Kansalaiset kuulkaa. Meiltä on viety kaikki. Ja tänä aamuna minua väsyttää niin, etten tiedä, mitä asialle olisi tehtävä."
Kansalaiset nouskaa vallanpalautukseen! Valta on palautettava byrokraateilta, virkamiehiltä ja naisilta, kuppikunnilta ja halvalla ostetuilta "kansanedustajiltamme". Ei ihme että kansaa masentaa ja egocentrinen käyttäytyminen lisääntyy.
Luin, Akuliina, kirjoituksesi myötätunnolla: oma kokemus vahvistaa kertomaasi.
Itselleni Valta ja media on yhtälö, joka nykyisin luo vain yhä ahtaampaa putkinäköisyyttä ja -aivoisuutta, maailmankuvan vaihtoehdottomuutta: en hyväksy lähtökohtaisesti esimerkiksi rahavallan ja hallitusvallan - ja sen äänitorvien - julistamaa "yhtä totuutta", joka usein ei ole totuus ollenkaan; usein on kysymys harhaanjohtamisesta, totuuden vääntelystä mieleiseksi, intrigien kumartamisesta.
Valehtelu, kvasi-informaatio, mielistely ja muu maireilu tekee vain pahoinvoivaksi, mutta mistä tulevat aikamme ernopaasilinnat? Journalistien joukkoon heitä ei ole mahtunut koskaan.
Onko itsenäinen ajattelu ja ajan käyttö mahdollista?
Edellinen kirjoittaja Alavari puhuu asiaa.
Aforismi:
-Se, että on mukautunut hyvin sairaaseen yhteiskuntaan ei ole terveyttä-
Jiddu Krishnamurti
Kuten havaitsit itsekkin, lahjattomien vihervasemmistolaisten aisan- ja pää-äänenkannattajaksi muuttuneen hesarin lukeminen masentaa. Lakkaa siis lukemasta vihervasemmistolaista sontapropagandaa. Lähde vaikka pyöräilemään kesäiseen kaupunkiin. Elä rohkeasti. Kohtaa vaikka elämäsi mies ja anna hänelle suudelma. Siis huom mies. Vihervasemistolaisia homo- ja hameheikkejä ei lasketa. Käy vaikka kukkamekko päällä lavatansseissa. Jättäydy naimisissa olevan kepupellen vietäväksi, petettäväksi ja jätettäväksi. Ne ovat siinä erittäin taitavia.
Värjää tukkasi järkevän väriseksi ja kokeile joskus tavallista elämää. Pullantuoksua ja tarjouskahvin porinaa keittimessä. Hyväksy se että tietty osa maailmasta käy aina sotaa teit sinä tai kuka hyvänsä mitä tahansa. Sitten kun jaksat, liityt perussuomalaisiin. Sen jälkeen elämässäsi ei ole surullista päivää. On toivoa, on iloa ja on vaikka mitä hullutusta. Akuliina kukkamekossaan olisi varmasti persujen nouseva tähti. Pakkaa hymyilyttämään pelkkä ajatuskin.
Olen käynyt terapiassa viime vuoden alusta lähtien. Tämän myötä olen osannut alkaa vaatia, että myös isäni menee terapiaan, ja koko perhettäni piinannut pahoinvointi on lähtenyt liikkeelle. Muutos on hidasta eikä vuosi ole mitenkään ollut helppo. Kuitenkaan ei esm. feminististä yhteiskuntaa tehdä ainoastaan liikkeen avulla, siihen tarvitaan myös terapeuttien asiantuntemusta. Muuten esim. miesten egosentrisyyden seuraksista maksaneiden vaimojen sijasta saman vastuun kantaa joku muu jos nämä vaimot vain päättävät olla välittämättä, Läheiset eivät voi terapeutteina toimia, ei kannata yrittää. Terapiat (etenkin pitkäaikaiset psykoterapiat ja psykoanalyysit) ovat osa yhteiskunnallista syvätason muutosta, par excellence.
Eiköhän se masennus ole siellä puolella, eikä väsyneenä kannata kirjoittaa, vai saatko tuosta sepuilusta rahaakin?
Ja se polittiikka toimii juuri nyt paremmin kuin koskaan, kun eduskunnassa käytetään kovaa kieltä oppositio vs. hallitus. Pikemminkin demokratia voittaa, kun oikea politiikka vie tilaa pienten äänekkäiden ryhmien ns. kansanliikkeiltä, joissa lopulta on mukana aktiivisesti vain muutama hörhö.
Yleensä pidän kirjoituksiasi höpöhöpönä, mutta tämä on hyvä huomio.
Kuvaamasi ilmiön voi todentaa kuka tahansa, joka matkustaa Suomen ulkopuolelle pariksi kolmeksi viikoksi ihmettelemään muiden elämää. Valitettavasti suomalaiset ovat vain jo niin sopeutuneet tilanteeseen, ettei juurikaan mitään ole tehtävissä.
Kanssakommentoijien jutuista näkee että täällä ei ole asiat kunnossa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 28 kommenttia