Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.
Eurooppa on tehdas
Kun katseemme kohdistuvat Gazan, kytee lähellämme toinenkin katastrofi. Pohjois-Ranskan Calais on EU:n siirtolaispolitiikan hyytävän konkreettinen symboli. Tässä kaupungissa Britanniaan pyrkivät siirtolaiset asuvat telttamajoituksissa vuodesta toiseen ja toivovat parempaa tulevaisuutta.
Ydin-lehden toukokuun numerossa toimittaja Anitta Kynsilehto matkusti kartoittamaan liikkeellä olevien tilannetta Pohjois-Ranskan telttaleiriin.
Kynsilehto kertoo, kuinka hän tapaa 11-vuotiaan pojan, joka koulureppua muistuttavien matkatavaroidensa kanssa näyttää hänen omalta esikoiseltaan.
Calais on jo Balkanin sodasta alkaen ollut siirtolaisten pysähdyspaikka. Siitä on myös tullut rajojenvastaisen toiminnan merkki. Calais’ssa EU:n siirtolaispolitiikka näkyy kipeän konkreettisesti.
Alueelle Afganistanista, Irakista ja Afrikan sarven maista tulleet siirtolaiset on pyritty siivoamaan kaupungin ulkopuolelle. Noin tuhat siirtolaista majailevat kuka missäkin, teltoissa, hylätyissä taloissa ja ympäröivissä metsissä. Alueesta käytetään nimitystä the jungle, viidakko.
Nimitys on tosi, sillä viidakon lakien mukaan poliisit ovat tuhonneet ja polttaneet siirtolaisten majoja. Niihin on myös heitetty kyynelkaasua. Siirtolaisia on pahoinpidelty ja kuljetettu Calais’n ulkopuolelle.
Siirtolaisia kiinniotetaan ja käännytetään liukuhihnalla.
Alueella vallitsee kurjuus, joka ei näy ulkomaisissa medioissa. Ydin-lehdessä Kynsilehto kirjoittaa, kuinka hän vierailee alueella samaan aikaan kun koko maailman valokeila on suunnattu Haitia kohtaan.
Kuka Suomessa järjestäisi tukikonsertin ei-toivottujen metsässä asuvien siirtolaisten hyväksi?
Calais’in läpi kulkee ihmisiä, joista jotkut pääsevät askeleen lähemmäksi unelmaansa, useimmat kuitenkaan eivät. Entä mitä muille tapahtuu?
EU on jo vuosia pyrkinyt ulkoistamaan ulkorajansa vartiointia maksamalla unionia ympäröiville maille Itä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa, jotta ne pysäyttäisivät siirtolaiset ennen rajalle saapumista. EU myös lähettää näissä maissa sijaitseviin säilöönottokeskuksiin rajoilta kiinni saatuja siirtolaisia ennen kuin he ovat ehtineet anoa turvapaikkaa.
EU:n muurit kasvavat. Kaikki ihmiset, jotka eivät hyödytä unionia taloudellisesti, suljetaan sen ulkopuolelle. Samalla kontrolli siirtyy myös kaupunkeihin.
Viimeksi mainitusta meitä muistuttivat Helsingissä poliisin tekemät etniset seulonnat, joissa poliisi teki tehotarkastuksia ihonvärin perusteella muun muassa rautatieasemilla.
EU:n rasistinen siirtolaispolitiikka näkyy kipeimmin niiden elämissä, jotka jo valmiiksi elävät lähes ilman toivoa. Se näkyy Calais’n siirtolaisvainoissa, Helsingin romanikeskusteluissa, vankiloita muistuttavissa säilöönottokeskuksissa ja välimereen hukkuneiden määrissä.
Rajoja vastustavat siirtolaisaktivistit ovat alkaneet linnake-Euroopan sijasta verrata Eurooppaa tehtaaseen. Toisin kuin linnake, tehdas ei sulje ulkopuolelleen kaikkia vieraita. Tehtaaseen pääsee, kun työvoimaa tarvitaan. Sen sijaan jos sinulla ei voida tehdä rahaa, olet kylmästi out.

Kommentoi 28 kommenttia