*

Atlas Saarikoski

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Kaikki hyvät on köyhiä, sille sille!

Samana päivänä kun suurin sanomalehtemme uutisoi, että puolet työttömistä on vaarassa jäädä pysyvästi työttömäksi, päätin laittaa lehdet ja Internetin päiväksi sivuun ja kuunnella suomalaista lähiöräppiä. Työttöminä Suomessa on tällä hetkellä 150 000 ihmistä. 150 000 ihmistä.

Napit korvissa painoin pitkin stadia ja kuuntelin Julma-Henrin, Jontin ja Shakan oppituntia työttömyydestä, päihteiden käytöstä, lähiöissä selviämisestä, psyykkisistä ongelmista, graffitiestetiikasta, toivottomuudesta ja luokkavihasta.

Aluksi on sanottava tämä. Hiphop on aina syntynyt vastarinnasta, ja räppäreiden perusasenne maailmaa kohtaan on valtaapitävien etuoikeuksia murskaava. (Tähän on yksi poikkeus: Suomeenkin rantautunut blingbling lippalakkiräppi, jossa vannotaan rahan ja jeesuksen nimeen vuorotellen.)

Biisien lyriikat eivät päästä helpolla. Ne ovat naisvihamielisiä,  homofobisia ja täynnä epätoivoa, turhautumista ja vihaa. Jos etäännyttää itsensä välittömästä vastareaktiosta viestin voi kuitenkin lukea tyrmäävänä poliittisena kannanottona yhteiskunnan eriarvoistumista vastaan. Vaikka näin koukeroisesti sitä ei tietysti kukaan tosiräppäri koskaan ilmaisisi.

Sen sijaan Julma-Henri räppää väkivaltaisesta seksistä yläluokkaisen suomenruotsalaisen psykologiopiskelijan kanssa. Yli luokkarajojen ja kaiken hyväksyttävyyden ja soveliaisuuden menevässä kappaleessa räpätään kuinka mustelmista huolimatta tämä liberaalia oikeistoa todennäköisesti äänestävä tyttö palaa aina kappaleen rujon kertojan luokse. Kappaleesta ei käy ilmi onko kyseessä pahoinpitely vai yhteisymmärykseen perustuva akti.

Väkivalta pysäyttää. Se ei ole oikein, mutta jostain se kertoo.

”Kipua, nautintoa, tuskaa, eikö oo kiva, ku mä saan sut tuntemaan jotain” Julma-Henri lataa ehkä räpkentän tämän hetken vastenmielisimmässä, mutta tykeimmässä kappaleessa.

Tyhjyys, joka kietoo kappaleen antisankarin ja sankarittaren yhteen on molemminpuolista. Kumpikaan ei tunne mitään. Toinen siksi, että yläluokan tyhjät päämäärät ovat lopulta elämän mielekkyyden kannalta pelkkää ilmaa. Toinen siksi, että elämä sossun, fatan ja kelan, piikkien ja pillerien välissä on pelkkää toivottomuutta.

Ystäväpiiriini kuuluu ihmisiä molemmista ryhmistä. Osa heistä on oikeistolaisia menestyjiä, jotka istuvat puistonpenkeillä ja ihmettelevät mitä väliä millään oikeastaan on. Heillä on pengarna på banken o papprena i hanken, niin kuin suomenruotsalaisten rällätys kuuluu. Eikä mikään silti tunnu missään.

Toiset taas lukevat näitä kolumneja ja heitä vituttaa. Kolmannen polven työttömien lapsuudenkodeissa ei ole tankattu sivistyssanoja. Masennus ja päihteidenkäyttö, postiluukusta satavat perintätoimiston kirjekuoret kasvattavat antikansalaisia, joilla on terve epäluottamus viranomaisia kohtaan, mutta hyvin vähän uskoa tulevaisuuteen.

Kuka tästä järjestelmästä hyötyy? Toisilla on plasmatelevisioita ja toisilla ei. Kaikilla elämä on ankeata. Olisiko jo tasajaon aika?

Lähiösankariräppärit tekevät todellisuudesta tiukempaa ja parempaa analyysia kuin yksikään yliopistososiologi. Näin esimerkiksi Shaka selittää, kuinka harmaa ankeus periytyy:

”[Kohtalo on] skriivattu ei tähtiin vaan tilastoihin, jokakuiset pyhiinvaellukset virastoihin – biologiset tekijät erillään, alkoholismi on kirjoitettu jo geeniperimään. Muutama sikakyttä ja pari fattahuoraa kerto tän kaiken mulle nuoruusvuosin aika suoraan. ”

Köyhyys siis periytyy ja sitä myös ylläpidetään ylhäältäpäin. Eikä luokkaretki pois FPS-vartiointipalvelun myllyverrareihin ja pilottitakkiin pukeutuvasta saaliista ole helppo. Miltä ponnistat ylöspäin, kun kukaan ei ole tukemassa?

Elämässä eteenpäin pääseminen edellyttää kulttuuristen tapojen hallintaa, sosiaalista pääomaa, uskoa omaan menestykseen ja mahdollisuuksiin sekä suhteellisen tervettä psyykettä. Ja tämän tietää myös Shaka:

”Mut jos on saatu jo valmiiks lyötyy, miten musta vois olla enää kenellekään hyötyy, pitäis olla kuoseis taloudellisesti ja psyykkisesti, henkisesti, sosiaalisesti ja fyysisesti”

Toivoa ei ole. Syrjäytettyjen viha on tosiasia, eikä sitä voi keinotekoisesti valjastaa minkään poliittisen liikkeen voimaksi. Ehkä se on jo itsessään puhdasta vastarintaa. Propsit siis kuuluvat pankkirosvoille. Kippistän Asan ja Julma-Henrin kanssa: Kaikki hyvät on köyhiä, sille sille!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Ihan hullun hyvä kirjoitus, johon oli tiivistetty just niin täydellisesti meidän ikäpolvemme ja meitä nuoremman ikäpolven henkinen tila. Juuri noin se on ja omasta mielestäni aika pitkälti voitaisiin pohtia, mikä vaikutus oli 90-luvun lamalla ja sen jälkihoidolla, kun esimerkiksi kouluissa pyrittiin säästämään sulkemalla silmät oppimisvaikeuksilta, opettajia lomautettiin ja rajalliset mahdollisuudet tarjottiin automaattisesti tietyille ja tietyn taustan omaaville lapsille.
Hauskaa on se, että tavallaan mekin olemme kasvaneet yltäkylläisyyden maailmassa, jossa kännyköillä ja muulla rojulla on elintärkeä merkitys. Ja silti ikäpolvessamme on valtavan suurta tyhjyyttä. Suomi on täynnä sisältä onttoja ihmisiä, joiden pitäisi kyetä viimeistään kymmenen vuoden kuluttua ottamaan vastuu koko tästä paskasta. Huh huh.

Janne G Pirinen

Porvari nukkuu huonosti,
lahtari hikoilee,
riistäjä paskoo housuihinsa,
kun Hipit huutaa jee!

Hurjat Hipit: Porvareille luu kurkkuun http://www.mikseri.net/artists/?id=25555

Kaija Olin-Arvola

Erinomainen kirjoitus. Juuri tältä se näyttää. Nyt.
Kiitos jälleen sinulle:)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Niinpä joo. Tämän jälkeen en ihmettele, miksi näillä nykypäivän hipeillä ja punkkareilla on tahallaan sotketut hiukset ja rikotut vaatteet. Näyttäähän se uskottavammalta, kun kehuu kameralle, kuinka paljon sitä tai tätä kamaa menee.

Totta kai tasajako. Kun kitisette tarpeeksi lujaa niin kyllä isi ostaa sen plasmatelkkarin.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Huh, kyllä on plokissa näkemystä!! Kiitos. Siis huippuihanaa ko olet olemassa ja kirjotat tänne ja puhut sielä puhe-radiossa! Kiitos!

Matti Lehtonen
j.olavi heikkinen

pysyvä työttömyys uhkaa siis 150 000:tta pitkäaikaistyötöntä, -työttömien määrä on lähes kaksinkertainen l. 270 000 henkilöä.

Käyttäjän JoannaKurki kuva
Joanna Kurki

Ja kuinka paljon onkaan ihmisiä kaikenmaailman huijauskursseilla tutustumassa työelämään, tukityöllistettyinä tai vaikkapa palkattomassa työharjoittelussa? Nämä kun eivät ole virallisesti työttömiä niin saadaan tilastoista kauniimpia.

Tuomo Kokko

"Elämässä eteenpäin pääseminen edellyttää kulttuuristen tapojen hallintaa, sosiaalista pääomaa, uskoa omaan menestykseen ja mahdollisuuksiin sekä suhteellisen tervettä psyykettä."

Yksi kolumnisti kirjoittaa viisaammin kuin kymmenen mölymnistiä typerästi! Akuliinan sanat täytyy printata jokaiselle murrosikäiselle huoneentauluksi. Jos et siis voi voittaa heitä (yhteiskunnan eliittiä), liity heihin.

Matias Gerlich

Akuliina, aivan kaikessa ystävyydessä. Mutta muista mitä historia meille kertoo tästä "oikeutetusta vihasta". Pieni vinkki ja tutustumiskohde tulee tässä:

"Punakaartilaisten ”viemärilehdistä” (Jari)Ehrnrooth löysi maailman, jolla oli hyvin vähän yhteistä kirkasotsaisten Koskelan poikien kanssa. Siellä kukki hysteerinen murhanhimo, viha ja kuolemankultti. Verenvuodatus ja tappaminen nostettiin suurin piirtein pyhiksi, itsessään hyveellisiksi teoiksi. Kuten tiedämme, tämä juovuttava, kivikauden soturin perusvaistoihin vetoava sanoma löysi vastaanottajansa ja muuttui teoiksi. Sana tuli totisesti lihaksi, eikä ainoastaan lihaksi, vaan myös vereksi ja suolenpätkiksi. "

http://pelontorjunta.suntuubi.com/fi/Blogi/#punaka...

Kaija Olin-Arvola

Ja punaisten murhaaminen valkoisessa terrorissa ei ollut vihaa, vaikka verta ja suolenpätkiä kertyi moninkertainen määrä punaisten aikaan saamiin. Vihaa on täytynyt olla mukana siinäkin, millaisessa orjuudessa ja nälässä Suomen kansaa ennen kansalaissotaa pidettiin.

Matias Gerlich

"millaisessa orjuudessa ja nälässä Suomen kansaa ennen kansalaissotaa pidettiin"

Onneksi sisällissota, jonka aloittivat punaiset Leninin yllyttämänä ja aseistamana, päättyi kuitenkin senaatin joukkojen voittoon. Nimittäin muussa tapauksessa suomalaisten kohtalo olisi ollut aivan karmaiseva. Senhän saivat kokea mm. ne jotka lähtivät rajan itäpuolelle etsimään sikäläistä "Onnelaa".

Valkoisten kostotoimenpiteistä ja niiden laajuudesta olen samaa mieltä - niitä ei voi perustella missään muodossa. Toisaalta - on jokseenkin varma, että hävinnyt osapuoli pyrki tappion jälkeen esiintymään vain ja ainoastaan uhrin osassa, mikä on tietysti ymmärrettävää, mutta ristiriidassa totuuden kanssa.

Suhtaudun erittäin kriittisesti niihin jotka yhteiskunnallisiin epäkohtiin hakevat radikaalia, tarvittaessa väkivaltaista ratkaisua. Se on sairasta. Suomessa on tänäänkin lauma etupäässä nuoria, jotka ihailevat näitä tällaisia "kumouksia". Heidän olisi syytä tutustua paremmin vaikka oman maansa historiaan, tasapuolisesti. Kuvaavaa on että porvariskotien lapset vetävät päällensä jonkun Che Guevara-paidan. Tuo idoli ei ollut todellisessa elämässä juuri mitään muuta kuin pelkkä "murdering communist bastard".

Elina Moustgaard

Mainio, mainio kirjoitus, erinomainen!

Juuri puhuttiin poikani kanssa kuinka iso osa hänen entisistä koulukavereistaan on viettänyt aikansa kolmekymppiseksi musaa kuunnellen ja leffoja katsellen. Keskinäinen vuorovaikutus rajoittuu tabuista keskustelemiseen ja niiden hankkimiseen. Poikani huomautti, ei edes huumeet kiinnosta, niiden hankkiminen on liian työlästä, tabuista ne tietää kaiken ja niitä saa helpolla kun menee lekuriin ja valittaa masennusta, uupumusta, unettomuutta, työttömyytä jne. Eikä ne tyypit tiedä minkälaista on herätä aamulla ja mennä töihin.

Surullista, onttoa elämää olemme lapsillemme tarjonneet hyysäämällä ja paapomalla. Nyt yhteiskunta tekee saman määrätyille maahanmuuttajaryhmille ja tuloksena lorvailu, anarkismi, väkivalta ja pahimmillaan radikalisoituminen.

Tapio Härkönen

Elina Moustgaard:
"Surullista, onttoa elämää olemme lapsillemme tarjonneet hyysäämällä ja paapomalla. Nyt yhteiskunta tekee saman määrätyille maahanmuuttajaryhmille ja tuloksena lorvailu, anarkismi, väkivalta ja pahimmillaan radikalisoituminen".
--
Joo...huonoa esimerkkiä olemme näyttäneet lapsillemme.
Olisko jotain vielä tehtävissä?

Emmekö voi mitenkään vaikuttaa lähimmäistemme ja omaan elämäämme!
--
Uskon, että olemme menossa kohti vaikeampia aikoja, ellei meno muutu.
Miten me voisimme valmistautua tuleviin vaikeuksiin?

Tässä muutamia ajatuksia:
1) Omavaraisuuteen pyrkiminen.
Mitä vähemmän me olemme riippuvaisia maailman instituutioista, sitä vähemmän meihin vaikuttavat niihin yhä kovemmin iskevät vaikeudet.
Meillä on myös paremmat edellytykset olla avuksi niille, jotka eniten kärsivät näissä koettelemuksissa.

2)Kunnon kohottaminen
Tänään monet ihmiset syövät hyvin epäterveellisesti ja ovat ylipainoisia sekä liikkuvat vähän.
Fyysinen valmistautuminen ja kunnon ylläpito ovatkin tulevaisuutta ajatellen kullan arvoisia asioita.

Ehkäpä pula-aikana kansanterveys tulee jopa paranemaankin.
Kun omavaratalous lisääntyy, niin ravinnon laatukin paranee ja niin myös kansanterveys.
Supermarketithan (ja oikeastaan koko elintarviketeollisuus) kiinnittävät huomiota vain ruokaineiden makuihin, mukavuuteen, houkuttelevaan ulkonäköön ja hintaan.

Kun ajattelemme tulevaisuuttamme, uhkakuvia on monia mm. ruuantuotannon suhteen.
Eipä ihme, että moni turhautuu ja lamaantuu.

Pietari Vehnälä

Olipas angstinen kirjoitus. Osa siitä varmaankin tulee kirjoittajan omasta entisestä angstista, jota hän nyt nostalgisesti vaali ja "käytättää". Osa varmaan tulee todellisuudesta.

Reppanoita on. Sellaisia uusavuttomia perunankeiton pähkäilijöitä. Koulumaailmassa on joukko chipsipusseilla ja energiajuomilla kasvatettuja isättömiä poikia, joita ei voi päästää veistoluokkaan kun talttakin nähdään lähinnä pistoaseena.

Silti, nuoret ovat kuitenkin keskimäärin yllättävän fiksua porukkaa. Rahalla ei oikeastaan Suomen kaltaisessa maassa ole kenelläkään mitään merkitystä. Jokainen lapsi ja nuori löytää tiensä opiskeluun jos sen ansaitsee.Rahaahan kuitenkin aina riittää viinaan ja tupakkaan. Ja se on paljon rahaa.

Todellisuus ei lopulta ole niin ankea kuin luulisi.Jos henkilö on motivoitunut löytämään epäkohtia, niin kyllähän niitä löytyy. Mieli hakee kohteensa. Epäkohtia on aina ollut ja tulee olemaan. Mutta niin on onnellisuutta ja iloakin. Ihmiset ovat keskimäärin onnellisempia kuin ajatellaan. Onnesta ei vaan niin helposti puhuta kuin vitutuksesta.

Mitkään ylemmät yhteiskuntaluokat eivät pidä köyhälistöä köyhänä..:) Tuo on semmoista jenkkighettopaskaa koko väite. Siellähän väitetään että älykkyystestitkin on vaan valkoisen miehen salajuoni syrjäytyneitä kohtaan.

Oikeasta työläistaustastani (huom. Anu, sinähän vaan fiilistelet työläisyydelläsi)minä tunnen aika monta Hankenin käynyttä. He eivät surkuttele ja itke maailman kovuutta. Kukaan tuntemani ei sitä tee.

Kansainvälisesti ottaen Suomi on Onnela. Miksi pitäisi sääliä niitä muutamia kansalaisiamme, jotka ihan vapaasti tekevät valinnan työttömyyden, tyhmyyden ja kaikenlaisen syrjäytymisen hyväksi. Osa ihmisistä on vaan vähän yksinkertaisia ja tyhmiä. Ei se ole yhteiskunnan vika. Niin vain on.

Pekka Lampelto

Ihmisten geenimanipulaatio toisi tasa-arvoa.

Samppa Haapavaara

"Ihmisten geenimanipulaatio toisi tasa-arvoa"

Ei muuta kuin sukupuolineutraaliin avioliittoon manipuloimaan geenejä.

Käyttäjän timokontio kuva
Timo Kontio

Hyvää settiä, Akuliina. Kiitos näistä. :)

Käyttäjän timoelonen kuva
Timo Elonen

Eivät ne räppääjät onneksi persuissa näe mitään tulevaisuutta. Jotain toivoa on siis vielä.

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Tiedätkö Akuliina, toistat sitä samaa mitä minäkin muinoin. Osallistuin, koin tuskaa ja yritin olla erilainen ja tiedostava.
Syntyessä ei tungettu kultalusikkaa suuhun ja vanhemmille v*****u meni niin pahaksi, että 17 iässä sain jopa 200 metriä etumatkaa. Onneksi älysin lähteä sentään oikeaan suuntaan, vaikka taskussa, ei ollut kuin käytetty varmuusväline, jollaiseksi spärdäriä silloin kutsuttiin.
Suku hylkäsi ja oli tultava vihaisena-nuorena toimeen. Kuuntelin Rollareita ja kävin katsomassa The Giant elokuvan kymmeniä kertoja.
Pyörin myös kaksikielisissä jengeissä, koska kotikieleni oli ruotsi. Se ei tarkoita, että perintö olisi ollut mahtava. Sain verot, mökistä jota ei voi asumukseksi kutsua.

Terveisiä Madridista. Täällä on mukavaa. Mustia joutseniakin on keskustan useissa puistoissa.