Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.
Rumuutta kohti
Naisten käsilaukut ovat täynnä jännittäviä kapistuksia. Meikkivoiteet, ripsientaivuttimet ja tukisukkahousut pitävät naiset kauniina ja virheettöminä koko päivän. Ja jos joku osa kehosta väsähtää tai rupsahtaa kesken kaiken, niin tilanteen pelastaa nopea korjausliike. Peitevoiteet, piristävät tehoseerumit ja laihdutusjuomat auttavat kun hätä on käsillä.
Ihmisten valintojen syynääminen on poliittisesti tylsämielistä, ja jos jonkun valinta on kulkea tukisukkahousut päässä, niin so be it! Mutta se, että puolet väestöstä joutuu – ei saa vaan joutuu – päivästä toiseen miettimään ensin miltä he näyttävät, ja vasta sitten mitä he tekevät, on väärin.
Feminiinisyyden ilmaiseminen on fantastista, ja pahinta on jos kauneusihanteiden sijaan alamme kritisoida niitä, jotka haluavat olla feminiinisiä. Feministiselle projektille tämä olisi ankea käänne. Siksi kritiikin kärki on kohdistettava pakottavaa kauneusteollisuutta ja mahdottomia ihanteita luovaa kulttuuria kohtaan.
Yhdenmukaista naiseutta tuottaa jatkuvasti kauneusteollisuuden koneisto: naistenlehtien armeija, kosmetiikkateollisuus eläinkokeineen, kauneuskilpailut tosi-tv-ohjelmineen ja koko kulttuurimme, jonka lempihokema on että kauneuden takia on kärsittävä.
Vammaisaktivisti Mia Mingus julkaisi tämän vuoden vaikuttavimman puheen, jossa hän toivoi kulttuurista ja poliittista liikettä kohti rumuutta. Hän osoitti, kuinka rumuuden avulla on aina hallittu ihmisiä. Tietyt yhteisöt ovat nimetty rumiksi, ei-toivotuiksi, vääränlaisiksi ja ei-halutuiksi.
Vammaisten kehot on määritelty friikeiksi. Homojen ja transsukupuolisten oudot kehot ovat oikeuttaneet pahoinpitelyjä. Mielisairaiden kehot on altistettu fyysisille kontrollitoimenpiteille. Myös tummaihoiset, köyhät, HIV-positiiviset, työväenluokkaiset ja globaalissa etelässä elävät ovat tässä järjestyksessä monstereita, rikollisia ja uutistemme, satujemme ja kaupunkiemme pahiksia.
Myös naisten kehot on alistettu ikuiseen itsekontrolliin, missä ikinä mikään ei ole tarpeeksi täydellistä. Ja vain täydelliset saavat heteropatriarkaalisen yhteiskunnan siunauksen.
Mia Mingus sanoo: Älkää olko kauniita, olkaa mahtavia! Hän kehottaa myös katsomaan omaa kehoa: mikä siinä on rumaa, ja mitä tämä rumuus voisi opettaa itselle.
Kehomme eivät ole meidän, vaan ne ovat hallinnan kohteita. Se miltä näytämme, paljon lapsia tuotamme valtiolle, sairastammeko, miten harrastamme seksiä, ja miten kuolemme ei ole koskaan täysin hallinnassamme.
Your body is a battlefield – ruumiisi on taistelukenttä - kuuluu vanha feministinen sanonta. Pitäkää tämä mielessänne kun luette aikamme patriarkaattisen messiaan Anders Breivikin manifestia, jonka mukaan naisten on palattava miesten alaisiksi synnyttämään naisia kansakunnalle. Tai Aamulehteä, joka seuraa Breivikin jalanjälkiä keksien syyseuraussuhteen norjan tapahtumille: hirmutekoja tapahtuu, koska nuoret naiset eivät tajua tyydyttää nuoria miehiä ajoissa.
Jos ruumiita kahlitsevat pakkopaidat revittäisiin rikki, kehot voisivat olla mahdollisuuksia. Niiden ei olisi pakko muokkautua tylsiin konventioihin. Ehkä me todella tarvitsemme liikettä kohti rumuutta. Jos ruumis olisikin liike kohti maailmaa, eikä ainoastaan sen tuote?
Vanhemmat miehet ovat pitkään tienneet tämän. Karisma on ensisijaista, kauneus ja rumuus tulevat sen jälkeen. Voisiko tämän erivapauden ottaa ihan kaikille ja olla mahtavia, sekä kauneudessa että rumuudessa?
Teatteri Jurkassa esitetyssä Antti Nylénin uudelleenkirjoittamassa näytelmässä Viha Sydämessä, Zimi, yksi päähenkilöistä nostaa pöydältä naistenlehdet ja uhoaa tuhoavansa koko teollisuudenalan. Hän huutaa:
”Zimi: Ai ei vai? Nää lehdet väittää, että opettelemalla kaikki nää niksit susta tulee täydellinen vaimo, uranainen tai seksipeto. Mut poika, tässä on sulle nainen josta on näitä lehtiä lukemalla tullu vaaraton, paskaa syövä lehmä. Ja tässä on sulle poika joka haluaa sun olevan just sellanen! Mä käyn hakee vähän lisää kahvia...”
Ottakaa siis mukillinen kahvia, löytäkää rumuus itsestänne ja ryhtykää vaarallisiksi.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kauneus on katoavaista, rumuus senkun lisääntyy.
Lainaus kirjasta Murphyn Laki (painos joskus 80-luvun alkupuolelta)
"Kauneus on vain pinnassa, rumuus menee ytimeen asti."
Hei Altas,
Ihan hyvä kirjoitus muuten, mutta tuo ABB-veto on mielestäni asiaton.
Denniksen linjoilla. Oma kommenttini asiaan on, että ole oma itsesi. Kauneus on aina katsojan silmässä, vaikka tuotteistettu ihanne hallitseekin markkinoita
Hei Akuliina pystyt kyllä parempaankin. Olen vähän pettynyt viimeisimpiin rölläyksiin. Ei ole sitä vanhaa tuttua terää enää ollut. Tuoreemmat "blogistit" ajaa ohitte, ryhtiliikkeen paikka.
"Mutta se, että puolet väestöstä joutuu – ei saa vaan joutuu – päivästä toiseen miettimään ensin miltä he näyttävät, ja vasta sitten mitä he tekevät, on väärin."
Ei kenenkään ole oikeasti pakko. Itse esimerkiksi viis veisaan mitä laitan päälleni enkä ikinä meikkaa. Itse asiassa en edes harjaa hiuksiani, koska ne tuppaavat suoristumaan itsestään tai sitten haron niitä vähän :D
Tietysti vaatteita hankkiessa valitsen niitä jotka miellyttävät omaa silmääni, siis silloin harvoin kun niitä vaivaudun hankkimaan (kirpputorilta). Mukavuus on kuitenkin ehdottomin kriteeri.
Ja se on ihan ymmärrettävää, että esim asiakaspalvelutyössä olisi sopimatonta olla jossain silmiinpistävän ryysyisissä (saati sitten likaisissa) lumpuissa. Vähän samaan tapaan kuin olisi sopimatonta olla alasti - jotkut standardit on kai oltava.
Naistenlehdet - just niistä minun pitikin kirjoittaa!
Tänään ilmestyneessä Annassa tv-persoona Jenni Pääskysaari tyypitteli miehiä tähän tapaan: Kaunis - Cristiano Ronaldo, tyylikäs - Jorma Uotinen, arvoituksellinen - Kari Hotakainen... pelottava - Jussi Niinistö.
Siis perussuomalainen kansanedustaja ja US-kolumnisti Niinistökö pelottava? Millä adjektiiveilla Pääskysaari mahtaisi kuvailla Halla-ahoa ja Hakkaraista?
"Ihmisten valintojen syynääminen on poliittisesti tylsämielistä, ja jos jonkun valinta on kulkea tukisukkahousut päässä, niin" ...hän lienee lukenut Niksi-Pirkkaa.
"Mutta se, että puolet väestöstä joutuu – ei saa vaan joutuu – päivästä toiseen miettimään ensin miltä he näyttävät, ja vasta sitten mitä he tekevät, on väärin."
En ole oikein varma, mitä ihmiskunnan puoliskoa tässä tarkoitetaan. Jos ajatellaan vaikkapa sukupuolen mukaan, suuri osa naisista todella joutuu miettimään pukeutumistaan. Tosin se on tehty sikäli helpoksi, että vain yhdenlainen pukeutuminen on mahdollista.
"Tosin se on tehty sikäli helpoksi, että vain yhdenlainen pukeutuminen on mahdollista."
? Mistä lähtien?
Voi hyvä tyttö/poika,
potkit tutkainta vastaan.
Unohdit yhden tärkeän pointin tuossa rumuuden ylsityksessäsi. Kun kerran rumaksi haluaa pikaisesti, niin niiden meikkivoiteiden, ripsientaivuttimien ja tukisukkahousujen lisäksi kannattaa unohtaa se alapesu. Mikään ei ole luotaantyöntävämpää kuin kuukauden pesemättömänä ollut pimppa.
Mikään ei julista täpötäydessä ruuhkabussissa feminismin ylistystä yhtä riemukkaasti ja voimakkaasti kuin tuollainen hajusinfonia. Ja konsti on kaiken lisäksi anarkistinkin kukkarolle sopiva.
"Myös naisten kehot on alistettu ikuiseen itsekontrolliin, missä ikinä mikään ei ole tarpeeksi täydellistä. Ja vain täydelliset saavat heteropatriarkaalisen yhteiskunnan siunauksen.
Kehomme eivät ole meidän, vaan ne ovat hallinnan kohteita. Se miltä näytämme, paljon lapsia tuotamme valtiolle, sairastammeko, miten harrastamme seksiä, ja miten kuolemme ei ole koskaan täysin hallinnassamme."
Jep, Ja Miehet syyllisiä tähänkin pahaiseen "alistamiseen?"
Tuskimpa. Kyllä se on nykypäivänä Nainen ihan itse, kuka vaatii itseltään tuollaista.
Ruma on kaunista.
Myös miesten perseet haisevat.
Vain on sinun pakko, Atlas parka. Uskalla kulkea omia polkujasi, ota oppia niistä rohkeista naisista, jotka viisveisaavat siskojen välisestä kilpailusta!
Solanas on tehnyt sinuun vaikutuksen. Olet varmasti käynyt ohuen roskan läpi niin saatanan monta kertaa, että käyt kirjaa läpi unissasi. Mutta kyllä joo - olethan sinä oikeassakin; siis siihen asti, kunnes aloitat taas tuon vallankumouspauhan, että ryhtykää vaarallisiksi. Onko tuo sinun elämän ohjeesi poikalasten vanhemmillekin suunnattu? "Ryhdy vaaralliseksi patriarkaalisen rumaksi vastavoimaksi!"
Anarkisti saatat olla, mutta realisti et ole. Toki saatat saada jokusen ihmisen innostumaan.
Atlas/Akuliina on jo saavuttanut tavoitteensa.
Hieno kirjoitus! Pidän voimakkaista kuvauksista ja älyllisestä pohdinnasta. Näillä foorumeilla harvoin tähän törmää.
Huomaan miettiväni sitä, onko rumuuskaan mikään itseisarvo - sehän on jokaisen meidän sisään kätketty ajatusmalli, mitä rumuus, kauneus tai mikä muu tahansa ulkonäköisyys tarkoittaa.
Minua kiinnostaa erityisesti se kontrasti, jota yleiseti viljellään, eli, että kauneuden vastakohta olisi rumuus. Eihän se aivan niin ole. Rumuus on myös kaunista. Rumuuden ymmärtämiseen tulisi lisätä nyansseja, kuten rumasti kaunis, kauniisti ruma tai yksinkertaisesti rumankaunis. Myös ruma -sanaa olisi arvioitava aivan uudesta näkökulmasta.
Kysehän on nyt aikakausien luomasta ajattelusta. Kauneudelle ei ole oikeita mittareita. Syntymästämme lähtien meitä piirittävät viestit, kuvat, merkitykset, arvot.
'Ihmiseten heikkouksilla' rahastajien lista on mittava. Silti, rahallakaan ei saa itselleen sellaista varmuutta, joka kantaa.
Jokainen, itsensä kanssa hyvintoimeentuleva ihminen on kaunis. Siinä yhteiskunnallisesti luotu rumuuskäsite saa korvilleen.
Toisaalta, miksi pitäisi olla kaunis. Ihmisarvo on aina sama, vain käsitteet muuttuvat.
Toisinaan minusta tuntuu, että ajatukseni saattavat irtaantua todellisuudesta, mutta Atlaksen blokia lukiessa tunne yleensä poistuu.
Öööö...tuota.
Minusta rumuuden sijaan meidän täytyy ottaa askel kohti henkistymistä.
Kun meditoin, en halua ajatella betoniviidakon haisevaa likaista rumaa takapihaa roskasäkkeineen - siis rumuutta.
Totta kai haluan meditoida täydellisen, runsaan puutarhan rauhoittavine suihkulähteineen ja aloittaa sitten päiväni tasapainossa aamuni kanssa - siis ajatella kauneutta.
Sitä paitsi - entä jos ei löydä fyysisestä kehostaan vikaa - onko se sitten vika? pieni selluliittimuhkurakin muuttuu kauniiksi, kun sen itse hyväksyy, jne. Se on henkistä kasvua, mitä pinnallista kauneusihannetta palvova yhteiskuntamme tarvitsee.
Itse olen ollut aina kaunis, ehkä henkisestikin - ja vaarallinen, sanan runollisessa merkityksessä ja james bond-fiilingeissä. Se on oikeassa elämässä todistettukin monta kertaa. :)
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 23 kommenttia